Ylikulutus

Kulutamme ja käytämme joka päivä erilaisia asioita kuten vettä, ruokaa, vaatteita, elektroniikkaa, tietoliikenneverkkoa... Liikumme paikasta toiseen autoilla ja junilla, käytämme teitä ja raiteita, käymme töissä ja kaupoissa, istumme kahviloissa, harrastamme liikuntapaikoilla ja rentoudumme kotona ja matkoilla, luonnossa ja kaupungeissa. 

On yksittäisiä haluja ja toiveita ja kaikkia koskettavia perustarpeita ja ihmisoikeuksia. On tarpeellista kulutusta, turhaa kulutusta, luksuskulutusta ja lukittua kulutusta.

Kulutamme tuotteita, palveluita, energiaa, toisinaan itseämme ja toisiamme ja monia luonnonvaroja. Kulutamme joka päivä liikaa. Kulutamme enemmän kuin mihin meillä olisi maapallolla varaa: ylikulutamme.

Ylikulutuksemme näkyy kestävyyskriisin syvenemisessä ja sen tahti vaan kiihtyy. Tilastot ja kuvaajat kertovat tilanteen vakavuudesta. Mittarit ovat jyrkästi nousevia (kulutus) ja laskevia (mm. monet luonnonvarat ja luonnon monimuotoisuus). Maailman tiedeyhteisö on varoittanut tästä jo kymmeniä vuosia. 

Kestävyyskriisin - kulutuksemme ja siitä syntyvien päästöjen ja monien ongelmien - kuvaaminen millään luvulla, kaavalla ei tuo oikeutta tilanteelle. Ylikulutus on alkanut ja jatkunut  jo 1970-luvulta, jolloin kulutus ylitti ensimmäisen kerran maapallon kyvyn tuottaa luonnonvaroja ja käsitellä päästöjä. Jo silloin eri maiden ja ihmisten välillä oli suuria eroja kulutuksessa. Nyt 2020-luvulla maapallon kyky tuottaa luonnonvaroja ja käsitellä päästöjä - maapallon kantokyky - ylittyy reilusti joka vuosi. Luisumme siis kohti kestävyyskriisiä. 

Ylikulutuksen katkaisuhoidossa tarvitsemme muutosta sekä rakenteissa että toiminnassa.  Yhteiskunnan on asetettava uusia rajoja. Media on irrotettava mainostuloriippuvuudestaan. Yksilöinä meidän on opittava pois niistä huonoista tavoista, jotka meille on mahdollistettu. Tarpeeton pois ja kohtuullinen tavoitteeksi. 

Lassi Linnanen, 9.4.2021

Miksi emme pysäytä tätä ylikulutusta? Yksi syy on se, että monet kulutusvalintojemme vaikutukset eivät heti näy meille vaan ne huomataan vasta pitkän ajan kuluttua ja ne usein ovat kaukana meistä. Syyn ja seurauksen aikaväli on niin pitkä, että vaikutusten näkyväksi ja ymmärrettäväksi tekeminen ei ole helppoa vaan sitäkin tärkeämpää.

Tämä nykyinen elintapamme on siis ympäristölle ja hyvinvoinnille uhka. Kaikissa päätöksissämme tulisi huomioida luonnonvarat ja minimoida ympäristöhaitat. Miten se tehdään? 

Mittaaminen ja määrittely selkeyttävät tavoitteita, määrittävät kehitystä ja motivoivat. Yksilön kohdalla merkityksellistä on ymmärtää mikä motivoi itseä ja tekee ymmärrettäväksi omaa arvopohjaa ja toimintaa.

Ekologinen selkäreppu, MIPS-luku, ekologinen jalanjälki, hiilijalanjälki ja vesijalanjälki mittaavat tuotannon ja kulutuksen erilaisia ympäristövaikutuksia, ekotehokkuutta ja toimintamme jättämää jälkeä. Humanitaariselle, globaalille vastuulle löydy vielä kattavaa yhtä mittaria, vaikka kulutuksemme jälki näkyy pitkään ihmisissä ja kulttuurissa.

Lisää mittareita ja mittareista löydät lisää tietoa täältä.