Ylikulutus

Kulutamme ja käytämme joka päivä erilaisia asioita kuten vettä, ruokaa, vaatteita, elektroniikkaa, tietoliikenneverkkoa... Liikumme paikasta toiseen autoilla ja junilla, käytämme teitä ja raiteita, käymme töissä ja kaupoissa, istumme kahviloissa, harrastamme liikuntapaikoilla ja rentoudumme kotona ja matkoilla, luonnossa ja kaupungeissa. 

• On yksittäisiä haluja ja toiveita ja kaikkia koskettavia perustarpeita ja ihmisoikeuksia. 
• On tarpeellista kulutusta, turhaa kulutusta, luksuskulutusta ja lukittua kulutusta.
  

Kulutamme tuotteita, palveluita, energiaa, toisinaan itseämme ja toisiamme ja joka tapauksessa monia luonnonvaroja. Kulutamme joka päivä liikaa.

Kulutamme enemmän kuin mihin meillä olisi maapallolla varaa: ylikulutamme.

Video: Maijo Korkeela

Ylikulutus, tai liikakulutus, tarkoittaa maapallon kantokyvyn ylittävää uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä.  Ylikulutuspäiväksi kutsutaan vuoden alusta laskettua päivää, jolloin tietyn alueen väestö on kuluttanut kestävän tason verran luonnonvaroja. Koko maailman keskimääräinen ylikulutuspäivä on elokuussa, Suomen jo huhtikuussa. 

Ylikulutuksemme näkyy kestävyyskriisin syvenemisessä. Sen tahti on kiivas ja maailman tiedeyhteisö on varoittanut tästä pitkään, jo yli 30 vuotta. Monet kuvaajat kertovat tilanteen vakavuudesta. Mittarit ovat jyrkästi nousevia (kulutus) ja laskevia (mm. monet luonnonvarat ja luonnon monimuotoisuus). 

Kestävyyskriisin - kulutuksemme ja näistä syntyvien päästöjen ja monien ongelmien - kuvaaminen millään luvulla, kaavalla tai edes maapallon kokoluokassa ei anna oikeutta tilanteelle. Ylikulutus on alkanut ja jatkunut 1970-luvulta, jolloin kulutus ylitti ensimmäistä kertaa maapallon kyvyn tuottaa luonnonvaroja ja käsitellä päästöjä. Jo silloinkin eri maiden ja ihmisten välillä oli suuria eroja. Nyt maapallon kyky tuottaa luonnonvaroja ja käsitellä päästöjä - maapallon kantokyky - ylittyy reilusti joka vuosi. Inhimillinen hätä lisääntyy ja elintärkeät ekosysteemipalvelut vaarantuvat. Kestävyyskriisiin luisuminen on totta.

Luonnonvarojen käytön irtikytkentä talouskasvusta - onko se mahdollista?

Tässä Sitran artikkelissa Nani Pajunen purkaa luonnonvarojen ylikulutukseen perustuvan talouskasvun taustoja ja vaihtoehtoja.

Monet kulutusvalintojemme vaikutukset näkyvät kaukana meistä ja niin pitkällä aikavälillä, ettei niiden näkyväksi ja ymmärrettäväksi tekeminen ole helppoa ja valitettavasti ei mieltä ylentävääkään, mutta sitäkin tärkeämpää. 

Monet päästöt syntyvät muualla kuin tuotteen käyttömaassa. Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n mukaan keskivertosuomalaisen kulutuksen kasvihuonepäästöistä noin puolet syntyy ulkomailla. Maailman päästöistä jopa neljännes kulutetaan muualla kuin missä ne on tuotettu. Näin myös monet ylikulutuksen haitoista on ulkoistettu Suomesta muualle.

Tämä nykyinen elintapamme on siis ympäristölle ja hyvinvoinnille uhka. Kaikissa päätöksissämme tulee huomioida luonnonvarat ja minimoida ympäristöhaitat. Miten se tehdään?

Mittaaminen ja määrittely selkeyttävät tavoitteita, määrittävät kehitystä ja motivoivat. Yksilön kohdalla merkityksellistä on ymmärtää mikä motivoi itseä ja tekee ymmärrettäväksi omaa arvopohjaa ja toimintaa.

Ekologinen selkäreppu, MIPS-luku, ekologinen jalanjälki, hiilijalanjälki ja vesijalanjälki mittaavat tuotannon ja kulutuksen erilaisia ympäristövaikutuksia, ekotehokkuutta ja toimintamme jättämää jälkeä. Humanitaariselle, globaalille vastuulle löydy vielä kattavaa yhtä mittaria, vaikka kulutuksemme jälki näkyy pitkään ihmisissä ja kulttuurissa.

Mittareista ja mittareita löydät täältä. 

Mittaaminen ja määrittely selkeyttävät tavoitteita, määrittävät kehitystä ja motivoivat. 

Yksilön kohdalla merkityksellistä on ymmärtää mikä motivoi itseä ja tekee ymmärrettäväksi omaa arvopohjaa ja toimintaa.

TEHTÄVÄ:

Ylikulutuksen katkaisuhoidossa tarvitsemme muutosta sekä rakenteissa että toiminnassa.

Yhteiskunnan on asetettava uusia rajoja. Media on irrotettava mainostuloriippuvuudestaan. Yksilöinä meidän on opittava pois niistä huonoista tavoista, jotka meille on mahdollistettu. Tarpeeton pois ja kohtuullinen tavoitteeksi.

Lassi Linnanen, Kestävyyspaneli 9.4.2021

Tätä kannattaa toistaa: kasvipohjainen ruokavalio, pienempi ja vähähiilinen asuminen, yksityisen liikenteen ja lentojen vähentäminen ja välttäminen sekä nopea siirtyminen 100-prosenttisesti uusiutuvaan energiaan ovat tapoja, joiden tiedetään vaikuttavan.

Jos pidämme näitä kestäviä ratkaisuja jotenkin tavallisesta poikkeavina, pidämme yllä mielikuvaa, että kestävä elämä, kestävät tuotteet ja niiden kuluttaminen, on jotain ylimääräistä hyvää, ehkä kohtuuttoman hintaista, kenties jotain identiteettiin liittyvää tai muuta, mitä ne eivät ole. Teknologiset innovaatiot, kuten viljeltyjen proteiinien kehittäminen, hiilidioksidipäästöttömät polttoaineet liikkumisessa ja myös ilmailussa ja hiilen sieppaus ilmassa, lisäävät elintapamuutosten vaikutuksia. Ilolla odotamme mm. näiden tekniikoiden kehittymistä ja vaadittavaan mittakaavaan skaalautumista.

TEHTÄVÄ:

Katso dokumenttielokuva Katastrofin aineksia. Elokuvassa John Webster ja hänen perheensä vähentää henkilökohtaisen öljynkäytön minimiin vuoden ajaksi tavoitteena löytää kestävä elämäntapa ilmastonmuutoksen uhatessa. Kokeilu kiristää perheenjäsenten välejä, mutta tarjoaa samalla myös mahdollisuuden uudenlaiseen yhteishenkeen. Ohjaus John Webster. Tuotanto JW Films (2008). 

Vinkkaa dokumentista perheelle, ystäville ja työyhteisössä!

Kestävä tulevaisuus, riittävän hyvä ja vastuullinen elämä, edellyttävät kykyä ja rohkeutta arvioida nykykäytäntöjä kriittisesti ja uudistaa toimintatapoja yksityiselämässä, kouluissa, hallinnossa, työpaikoilla ja vapaa-ajan toimintaympäristöissä. Ratkaisut edellyttävät tosiasioiden tiedostamista, ymmärrystä, että toimintatapojen pysyvä muutos on mahdollista ja välttämättömyys. Keskeinen haaste on miten saada ihmiset, yritykset ja hallinto tekemään kestäviä ratkaisuja ja valintoja tavoiteristiriidoista huolimatta.

Onpa hienoa että kenenkään ei tarvitse odottaa hetkeäkään voidakseen alkaa tehdä maailmasta parempaa.

Anne Frank